Ajatuksia treenistä, kisaamisesta, PT-opinnoista, elämästä

Ajatuksia treenaamisesta, fitness-elämäntavasta, PT-opinnoista, elämästä...

lauantai 13. syyskuuta 2014

Terveen paperit!


Minulla oli tällä viikolla Kotkassa jälkitarkastus kesäisen onnettomuuden tai vahingon tai hoitovirheen (tai mikä nyt sairaalahässäkkä olikaan) jälkeen.
 
 
 
 
Ensimmäisenä etappina on kuvantamisyksikkö, jossa minulle tehtiin vatsan ultraäänitutkimus. Siinä tutkittiin kesäisen verisuonen puhkeamisen seurauksena syntynyttä hematoomaa. Se oli hävinnyt kokonaan, mikä oli hieno uutinen! Joskus nimittäin käy niin, ettei hematooma sula itsestään ja haava joudutaan avaamaan uudestaan. Olin siis superhelpottunut, ettei lääkäri sitä enää löytänyt.

Ultran jälkeen suuntasin verisuonihoitajan vastaanotolle, jossa tehtiin todella perusteelliset verenpaineen mittaukset (ABI-mittaus), kaikista raajoista yksi kerrallaan ja monesta kohtaa. Jopa varpaista mitattiin paineet! Kun verisuonen reikä ommellaan umpeen, se saattaa alkaa keräämään arpikudosta, jolloin suoni ahtautuu ja veri kulkee siinä huonosti. Tämänkin testin läpäisin kirkkaasti. Paineet olivat oikein hyvät ja kaikissa raajoissa samanlaiset. Jihaa!

Kolmas aika oli verisuonikirurgille, joka minut paikkasi ja sai pidettyä elävien kirjoissa. Oli jotenkin todella outo tilanne tavata ihminen, joka on pelastanut henkeni. Aivan ventovieras ihminen, ja elämäni on ollut hänen sorminäppäryytensä varassa. Onneksi oli näppärät sormet! Kirurgi sanoi olevansa itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin leikkaus sujui ja kuinka hyvin olen toipunut. Hän kertoi leikkaustilanteesta ja kiireestä, joka siinä oli. Taas kerran sain muistutuksen siitä, miten onnekas olen ollut.
 
 

Sain myös lähetteen KOKSin plastiikkakirurgille. Kirurgi arveli, että isoa leikkausarpea olisi mahdollista vähän siistiä ja napaa korjailla normaalin muotoiseksi. Aika menee todennäköisesti ihan loppuvuoteen, mutta olen kuitenkin jonossa. Sain ohjeeksi käyttää siihen asti arpeen Bio -Oil –nimistä arpiöljyä, jota kävinkin ostamassa heti purkin. Kovasti netissä kehutaan, saa nähdä onko siitä oikeasti apua.
 
 

"BioOil on erikoisihonhoitoöljy, joka auttaa vähentämään arpien, raskausarpien ja ihon sävyn epätasaisuuksien näkymistä. Tuote sopii myös ikääntyvälle ja kuivuneelle iholle. Vuonna 2002 maailmanlaajuisesti lanseerattu BioOil on voittanut 191 ihonhoitopalkintoa, ja se on noussut myydyimmäksi arpien ja raskausarpien hoitotuotteeksi 17 maassa."

 

Tämä on ollut muutenkin hyvä viikko. Pienen treenimotivaatiopulan jälkeen olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt säännöllisesti salilla. Ihan hyviä treenejä on ollut. Painot eivät toki ole samaa luokkaa kuin ennen leikkausta, mutta ihan ok tuntuman olen saanut ja lihaksetkin kipeäksi. Pienen lisämotivaatioruiskeen antoi tämän syksyn kisaajatutut, joiden kisavalmisteluja olen sivusta seurannut. Tänäänhän on Jyväskylän karsinnat. Paikan päälle en saanut lähdettyä, mutta koneen ääressä olen sitäkin tarkemmin kisakuvia tiiraillut. Ja edelleen sama fiilis heräsi, kuin joka kisojen aikaan: ”Tuolla minäkin haluan olla!” Matka lavalle kesäisen takapakin jälkeen on toki pitkä, mutta kyllä minä vielä aion siellä seistä töröttää!
 
I´ll be back.
 

Lisäksi uusi työ on tuntunut edelleen kivalta. Opetan siis koulunkäynninohjaajaopiskelijoita Valkealan opistolla. Tykkään sekä opiston työporukasta että omasta opiskelijaryhmästäni, mikä on tosi kiva huomata. On kiva tehdä työtä, jossa viihtyy. Torstaina meillä oli koko opiston retkipäivä Repovedellä. Ilma oli kaunis ja tunnelma leppoisa. Mukava päivä!
 
 
 

Olen pikkuhiljaa käynyt rakentamaan opiston kuntosalia vähän aiempaa monipuolisemmaksi. Olenkin jo saanut muutamia vanhoja kuntosalilaitteita lahjoituksina. Iso kiitos ja kumarrus lahjoittajille! Lisää mahtuisi vielä, eli jos autotallisi perukoilla makoilee käyttämättömiä kuntolaitteita tai välineitä, otan ilomielin niitä vastaan. Myös käytetyt polkupyörät haetaan mieluusti nurkista pyörimästä. Niitä voidaan vähän kunnostaa ja tuunata opistolla uuteen uskoon, joten ihan priimaa ei tarvitse olla. Olen päässyt yhdistämään tähän uuteen työhön vähän liikuntajuttuja myös siten, että opetan yhdelle ryhmälle liikuntaa pari tuntia viikossa ja  pääsen myös ohjaamaan meidän työporukalle kahvakuulaa aina kokouspäivän päätteeksi. Kivaa!

Seuraavaa personal trainer –lähiopetusjaksoa odotan jo kovasti. Silloin alkaa nimittäin kuntosaliohjausjutut ja käytännön harjoituksen salilla, jotka ovat mulle se oma juttu. En malttaisi odottaa! Ensimmäinen osa, hyvinvointivalmentajakoulutus, on nyt siis handlattu, ja todistus tupsasti postilaatikkoon viime viikolla. Tästä on hyvä jatkaa. 
 
 
 
 


Eli hyvin menee :) Ja huomenna tytön jalkapalloturnaukseen huutamaan ääni käheäksi.

Ei kommentteja: