Ajatuksia treenistä, kisaamisesta, PT-opinnoista, elämästä

Ajatuksia treenaamisesta, fitness-elämäntavasta, PT-opinnoista, elämästä...

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Toinen lähiopetuspäivä


 
Jos perjantainen PT-opintojen aloituspäivä keskittyi teoriaan, lauantaina päästiin liikkumaan senkin edestä. Tykkäsin erityisesti siitä, miten opitut asiat liitettiin käytäntöön, ja pääsimme kokeilemaan niitä itse. Päivä rakentui kolmesta eri teemasta: anatomiasta, kestävyysharjoittelusta ja liikkuvuudesta. Ajattelin kirjoitella tänne blogiin aina välillä koulutuksessa oppimia uusia juttuja ensinnäkin siksi, että ne jäisivät itselleni paremmin mieleen ja toiseksi sen takia, että niistä voisi olla hyötyä jollekin teistä lukijoista. Mielelläni kuulisin ajatuksianne ja kokemuksianne näistä jutuista, joten kommentoikaa pliis.

Anatomiaa




Ihmisen anatomiaa kävimme läpi lihaskuntoharjoittelun avulla. Gym Stickien kanssa opettelimme lihasten nimiä ja niiden tehtäviä kehossa. Tähän asti olen ollut ihan tyytyväinen käyttämiini lihasten nimityksiin, kuten vaikkapa hauis, etureisi, olkapäät tai pohkeet. Toki olen tiennyt, että lihaksilla on olemassa ihan oikeitakin nimiä, mutta en ole ajatellut niitä tarvitsevani. No nyt tarvitsen. Hyvän PT:n tulee mielestäni osata anatomian perusteita ainakin sen verran, että osaa nimetä kehon lihakset oikein ja selittää niiden tehtävät. Näitä kävimmekin läpi paljon. Tässä ensimmäisessä jaksossa keskityimme suurimpiin lihaksiin, kaikkia lihaksia ei onneksi tarvitse heti opetella. Näissäkin on hetkeksi pureksittavaa.
Gym stick
 

Jostain syystä (varmaankin surkean suuntavaistoni ansiosta) minun on tosi vaikea hahmottaa lihasten tehtävistä niiden suunnat. Joudun pinnistelemään, kun mietin koukistaako, ojentaako vai loitontaako lihas jotain niveltä. Polvi ja kyynärnivel vielä ovat aina selkeitä, mutta lonkka ja olkanivel aiheuttaa päänvaivaa. Osaan kyllä näyttää, missä liikkeessä mikäkin lihas työskentelee, mutta sen pukeminen sanoiksi onkin sitten haastavampaa. Mutta hei, minähän tykkään haasteista! Aion opetella koulutuksessa läpikäymämme lihakset ja niiden tehtävät ulkoa seuraavaan koulutusjaksoon mennessä. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön! Mites tutut PT:t, oletteko nämä helposti oppineet? Entäs latinan kieliset nimet? Mission impossible?

Kestävyysharjoitus


Erityisen iloinen olin lauantain kestävyysharjoituksesta. En kylläkään loistavan kestävyyskuntoni ansioista (todellakaan), vaan siksi, että pystyin vähän juoksemaan. En ollut leikkauksen jälkeen juossut askeltakaan. Minulla on vielä sairaslomaa pari viikkoa jäljellä ja lääkärin suositus oli ottaa liikunnan suhteen rauhallisesti siihen asti. Lähdin siis ilman suurempia odotuksia varovasti kokeilemaan, miltä juoksu tuntui. Ja se tuntui hyvältä! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, se tuntui ihan kamalalta, mikä ei kyllä johtunut pätkäkään leikkauksesta, vaan huonosta kunnossa. Minut tuntevat tietävät, etten ole koskaan ollut kestävyysliikunnan suuri ystävä, enkä oikeastaan edes pieni ystävä. Viime vuosina olen tehnyt aerobista treeniä ainoastaan dieetillä, ellei koiran kanssa köpöttelyjä oteta huomioon.

Tältä kuvittelin näyttäväni juostessani

Tältä näytin oikeasta juostessani

Kestävyysharjoitus alkoi sillä, että laskimme itsellemme eri sykeharjoittelualueet: peruskestävyys-, vauhtikestävyys- sekä maksimikestävyysalueet. Jos jotakuta lukijaa kiinnostaa laskea omansa, selitän lyhyesti, miten ne voidaan laskea. Ainakin minulle tämä oli uutta tietoa. Ensin pitää selvittää henkilön maksimisyke (joka on tietysti arvio). Se lasketaan kaavalla 220 – oma ikä. Minulla siis 220 – 33 = 187. Sen jälkeen maksimisykkeestä lasketaan sykeharjoitusalueet.

Peruskestävyys
60 – 70 % maksimista
oma 112 - 131
Kuntopohjan luominen
Vauhtikestävyys
70 – 85 % maksimista
oma 131 - 159
Kestävyyskunnon parantaminen
Maksimikestävyys
85 – 100 % maksimista
oma 159 - 187
Maitohapon sietokyvyn lisääminen

Nämä kirjoitin nyt ulkomuistista, tarkistan myöhemmin, että menivät oikein.
 

Kun sykerajat oli saatu selville, lähdettiin niitä kokeilemaan käytännössä. Sykemittarit päälle ja menoksi lenkille. Yllätyksenä tuli, miten vaikea oli pysyä peruskestävyysalueella. Kävellen sykettä en saanut nousemaan peruskestävyyden alueelle ja hölkässä se meinasi koko ajan nousta vauhtikestävyyden puolelle. Käytännössä minun piti siis vuorotella reippaan kävelyn ja kevyen hölkän välillä pysyäkseni peruskestävyyden alueella. Tai sitten minun piti hölkätä TO-DEL-LA hitaasti. Niin hitaasti, että mummot menee sauvojensa kanssa kävellen ohi. Siinä(kin) minulla on opeteltavaa.
 
Vauhtikestävyysalueella oli helpompi pysyä. Siinä pysyin aika tasaisesti rauhallisella hölkällä, mutta ei kuitenkaan tarvinnut madella. Tässä vaiheessa jo selvästi hengästyin ja hikoilin.

Maksimikestävyyttä testasimme mäessä spurtteja vetämällä. Näistä kolmesta tämä oli se kestävyystreenityyli, mitä olen viime aikoina (siis ennen leikkausta) eniten tehnyt. Viime kisadieetillä minulla oli veto- ja loikkaharjoituksia, joista olen tänne blogiinkin joskus kirjoitellut. Tämän tyyppisestä harjoituksesta myös tykkään eniten. Mennään kovaa lyhyt spurtti, jonka jälkeen taas annetaan sykkeen laskea. Laskennallista maksimisykettä en lauantain harjoituksessa saavuttanut. Syke nousi korkeimmillaan 176:een, kun laskennallisesti se oli 187. Voi kyllä olla, että otin vähän varoen mäkivedot. Kunhan tästä toivun vielä vähän parempaan kondikseen, haluan kokeilla omaa maksimisykettä uudestaan.
Minkälaisilla sykkeillä te treenaatte? Erityisesti minua kiinnostaa, teettekö te fitnesslajien harrastajat aerobista treeniä ja minkälaista.

 

Liikkuvuus


Kolmas koulutuspäivän osuus oli liikkuvuusharjoittelua. Kävimme läpi eri lihasten venytyksiä ja venytysten kestoja eri tilanteissa. Tämä oli aika tuttua juttua. Jokunen uusi venytys kyllä tarttui matkaan. Ja luulen, ettei venyttelyn merkitystä voi koskaan liikaa korostaa. Viime vuosina olen ollut aika tunnollinen venyttelijä, ainakin verrattuna aiempaan. Tämän koutsi on saanut iskostettua päähän, jos ei mitään muuta ole vuosien varrella mieleen jäänyt…  No ei vainaskaan Teemu, olen mä jotain muitakin juttuja oppinut.
 
Todistusaineistoa. Todistettavasti olen ainakin kerran venytellyt.
 

 

Yhteenveto


Ensimmäinen PT-opiskelujakso oli oikein hyvä. Se opetti uusia juttuja ja syvensi vanhoja. Parasta oli kuitenkin sen herättämä uteliaisuus ja tiedonhalu tulevaa koulutusta kohtaan. Ekan jakson palautuslomakkeessa kysyttiin, mistä haluaisin saada jatkossa tietoa. Tilaa vastaukselle oli muutama rivi. Mahdotonta vastata!  Mähän haluan  tietää kaiken J Sitä odotellessa… Auran futispeliin!
 
 


 
Leppoisaa sunnuntaita kamut!
 

 

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä myös en tykkää kestävyysharjoittelusta yhtään, kaikki aerobinen treeni on kauheeta pakkopullaa ja siksi en sitä juuri koskaan teekään, työmatkapyöräily touko-syyskuussa on ainut aerobinen mitä ikinä teen :) Minua kiinnostaisikin tietää mikä olisi sopiva määrä aerobista silloin kun on tarkoituksena kasvattaa lihasmassaa mutta pysyä kuitenkin suht siistiissä kunnossa...

Laura

Piia Kohonen kirjoitti...

Moi Laura!
Ikivanha viesti, mutta olen unohtanut vastata. Keskustelimme juuri eilen pt-koulutuksessa tästä asiasta. Ohje oli aika selvä. Mitä enemmän haluat tehdä lihasmassaa, sitä vähemmän tee aerobista harjoittelua. Alkulämmittely poikkeuksena. Sillä saat auki hiusverisuonet, jotka auttavat kehoa kuljettamaan ravinteita lihassoluille. Peruskestävyys- eli matalalla sykkeellä tehtävää esim. kävelyä voi tehdä, kunhan ei tuntitolkulla sitä hinkkaa. Hyviä treenejä!