Ajatuksia treenistä, kisaamisesta, PT-opinnoista, elämästä

Ajatuksia treenaamisesta, fitness-elämäntavasta, PT-opinnoista, elämästä...

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ajatukset oman navan ympärillä


Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Huomenaamulla pääsen kirurgin veitsen alle. Sain peruutusajan napatyräleikkaukseen, johon olen aikaa jonotellut. En aio teitä sen tarkemmilla yksityiskohdilla kiusata, mutta tyrä on tosiaan vaivannut kolmannen lapsen syntymän jälkeen, ja nyt edellisellä kisadieetillä se pahentui entisestään. Pääsen julkiselle puolelle leikkaukseen, mikä on huippu juttu, koska ei ole ihan halpa leikkaus. Samassa rytäkässä ommellaan toisistaan raskausaikana erkaantuneet vatsalihakset takaisin yhteen ja asennetaan verkko pitämään vatsan sisäpuolelle kuuluva tavara vatsan sisäpuolella J Jos joku kanssatreenari on ihmetellyt, että mimmi käyttää lähes joka liikkeessä treenivyötä, niin se on ollut tukemassa juuri tyrää, ei pelkän egon pönkitykseen!

Raskauden aikana vatsalihakset ikään kuin leviävät sivuille ja antavat tilaa kasvavalle vatsalle. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa ne palautuivat minulla ihan kivasti takaisin paikoilleen, mutta ei enää tässä kolmannessa. Keskelle jäi usean sentin rako, joka nyt fuskaa.

 
Eli tästä on kysymys

Leikkaus tarkoittaa tietysti myös treenitaukoa salilta, mikä ei ole minulle helppo juttu.  Olen yrittänyt treenata ”varastoon”. Eli olen tehnyt aika kovia treenejä ja treenitahti on ollut melkoisen tiheä. Kroppa on sen tuntuinen, että lepo tulee tarpeeseen. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään joudun taukoa pitämään. Kai ihan kevyesti saa treenailla… ainakin ihan pikkuisen… joohan? No joo, yritän kyllä parannella rauhassa, jotta keskivartalosta saataisiin vielä karsittua kokoon napakka paketti, enkä pilaa sitä liian aikaisella treenillä. Muistuttakaa minua tästä, jos näytte minut lähiaikoina salilla. Itse asiassa salin väki voisi antaa minulle porttikiellon joksikin aikaa, ettei käy repsahduksia :)

Saa nähdä, miten pääkoppa moisen lepäilyn kestää. Pitäkää peukkuja, ettei tauko venyisi pitkäksi!
 
 
Ei muuta kun huilailemaan!
Ja ei, minulla ei ole vauvakuumetta.
 
 
 

 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mullekin kolmas raskaus teki eniten tuhojaan, tai siitä ei enää palautunut niin hyvin kuin kahdesta ensimmäisestä, johtuneeko iästä vai vaan siitä että kroppa on jo niin monta kertaa venyny ja paukkunu ettei se enää palaudu ihan ennalleen. Mullakin on vähän vatsalihakset erillään mutta ei sinänsä vaivaa. Toivottavasti toivut nopeasti! Äläkä nyt stressaa sitä pientä pakkolepoa, kyllä sie vielä ehit treenata, kaikille niitä taukoja tulee ennemmin tai myöhemmin :)

Laura