Ajatuksia treenistä, kisaamisesta, PT-opinnoista, elämästä

Ajatuksia treenaamisesta, fitness-elämäntavasta, PT-opinnoista, elämästä...

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Projektin arviointia


Viikko kisojen jälkeen


Kisojen jälkeinen viikko on vierähtänyt nopeasti. Paljon on ollut puuhaa, mutta olen myös ehtinyt pohdiskelemaan kulunutta kisaprojektia. Koutsin kanssa ollaan myös ehditty treffata ja käyty läpi onnistumisia ja ei niin onnistuneita juttuja matkan varrelta. Onnistuneiden asioiden lista oli onneksi paljon pidempi.

Plussat


+ Dieetti eteni melko lailla suunnitelmien mukaan ja rasvan määrä oli kisakuntoon aika sopiva.

+ Dieettiä helpotti se, että aerobista ei tarvinnut tehdä kuin ihan viimeisillä viikoilla ja vapaasti syötäviä ruoka-aineita oli mukana koko ajan. Kamalaa nälkää ei siten tarvinnut nähdä.

+ Mieliala pysyi dieetin varrella pääasiassa hyvänä, muutamia heikkoja hetkiä lukuun ottamatta. Viime dieettiin verrattuna mieli pysyi tasaisempana.

+ Valmennussuhteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Useamman vuoden yhteistyön jälkeen Teemu tuntee hyvin sekä mieleni että kroppani, mikä helpottaa yhteistyötä entisestään.

+ Kisaväri näytti hyvältä. Se oli tasainen ja sopivan tumma.   

+ Olin myös tosi tyytyväinen stailaukseen, joka oli Q-Studion tyttöjen käsialaa.

+ Kisabiksuista tykkäsin myös. Vaikka käytettynä ne ostinkin, pikku tuunauksella ne istuivat ihan hyvin.

+ Olin pääasiassa tyytyväinen esiintymiseeni lavalla. Muistin hymyillä, enkä kuvien perusteella näyttänyt olevan niin paniikissa kuin oikeasti olin.


Vaikka kokonaisuus oli selvästi plussan puolella, oli myös asioita, joita pitää jatkossa parantaa, jos kisalavoille mieli halajaa.

Miinukset


- Viimeistelyt eivät menneet ihan nappiin. Kisaviikon alussa kunto näytti valmentajan (ja omastakin) mielestä paremmalta kuin lavalla. Kisapäivänä kroppa oli vähän nesteinen. Veikkaan sen johtuvan jännityksestä ja parista huonosti nukutusta yöstä ennen kisoja. Stressinhallinta vaatii kehittämistä.

- Asentoihin lavalla en ollut tyytyväinen kuvien perusteella. Etuasento on aina ollut minulla huono, mutta treeneissä se sujui mielestäni paremmin kuin lavalla. Asento jäi ainakin parissa kuvassa suppuun. Taka- ja sivuasento olivat parempia, kuten myös line up –asento, joskin niissäkin olisi viilaamista.

- Isoin juttu kuitenkin, jossa jäin kärjestä jälkeen, on lihasmassan määrä. Olkapäihin ja selkään pitää saada reilusti lisää lihasta, jos joskus mielii uudestaan lavalle kivuta. Olen rakenteeltani aika tasapaksu, eli vyötäröni ei ole sieltä kapeimmasta päästä eikä hartialinja leveimmästä. Siksi tarvitsen kunnolla lisää massaa yläkroppaan tavoitellut V-muodon saavuttamiseksi. Edellisistä kisoista kehitystä oli kuitenkin vähän tullut, joten suunta on oikea.
Näissä kuvissa voittajan ja kakkosen välissä. Jaloissa vielä jotenkin pärjäilen, mutta hartialinja ja selkä ovat näiden upeiden naisten välissä onnettoman kapeat ja vyötärö leveä. Treenit siis jatkukoon!





Matkan antia


Joku puolituttu joskus ihmetteli, että onpa kamala duuni yhden kisapäivän vuoksi. Jos kyse olisikin vain kisapäivästä, olisin samaa mieltä ihmettelijän kanssa. Kyse on kuitenkin tosi paljon enemmästä kuin hetkestä valokeilassa. Ei kai kukaan jaksaisi harrastaa tällaista lajia, jos lajin anti olisi vain kisahetkessä. Minulle isoin juttu on koko matka: tavoitteen asettaminen, sen eteen työskenteleminen ja tavoitteen saavuttaminen. Tunne siitä, että olet tehnyt paljon duunia tavoitteen eteen ja onnistunut siinä, tuo valtavan tyydytyksen tunteen. Jos dieetti olisi ollut koko ajan tosi helppoa, ei sen loppuminen ja kisalavalla seisominen olisi varmastikaan tuntunut niin hyvältä.

Olen aiemmin ollut todella kova jännittämään. Erilaiset esiintymistilanteet ovat olleet minulle kauhistus. Viime vuosien aikana olen vähitellen oppinut hallitsemaan jännitystä. Kovan jännittäjätausta vuoksi kisalavalle uskaltautuminen on minulle jo itsessään upea juttu. Kun puhutaan itsensä voittamisen tunteesta, kuvittelisin sen tarkoittavan juuri tätä tunnetta. Ja se tuntuu mahtavalta!

Kisaprojektin aikana pari juttua korostui erityisesti. Näistä tärkeimpänä oli oman perheen, ystävien ja tuttavien rinnalla kulkeminen. Oman miehen rooli kisaamisen mahdollistajana oli korvaamaton. Väittäisin kilpailemisen olevan lapsiperheen äidille lähes mahdotonta, jos aviomies ei olisi siinä mukana. Viimeisillä viikoilla perhe-elämään osallistumiseni oli surkeaa. Mies otti isoa roolia arjen pyörittämisestä, mistä olen todella kiitollinen. Myös henkisen tuen merkitys oli valtava. Olen onnekas! Oman miehen lisäksi sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet lastenhoidossa ja muissa käytännön asioissa, mikä on ollut ihanaa. On myös ollut upeaa huomata, miten monet ovat projektini seuranneet, jotkut lähempää ja jotkut vähän kauempaa. Lukuisat kivat palautteet ja tsemppaukset ovat olleet arvokkaita ja tuntuneet tosi hyviltä.

Läheisten tuen lisäksi toinen asia, joka dieetillä korostuu, on tavallisten asioiden arvostaminen. Miten ihana tunne onkaan syödä vatsa täyteen seisovassa pöydässä tai ottaa kylässä pala ystävän leipomaa kakkua. Energinen olo puuhailla lasten kanssa tai se, ettei tarvitse herätä aamulla salille 4.45, jos ei huvita. Rauhallista aikaa perheelle tai yhteinen matka miehen kanssa. Lasi punkkua. Ruokakaupassa käynti, jossa voi valita kaupasta mitä haluaa. Pieniä suuria asioita, joita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne ovat vähän aikaa kortilla. Arjen luksusta.


Varmasti unohdin tässä postauksessa mainita monta tärkeää juttuja. Palailen niihin sitä mukaa, kun mieleen tupsahtavat. Mutta tällaisia aatoksia nyt päällimmäisenä. Tarkoituksena oli tänään kirjoitella myös siitä, miten arki on kisojen jälkeen lähtenyt sujumaan, mutta taidan mieluummin lähteä nukkumaan :) Palaan siihen toisella kerralla. Huomenna työpäivä! Mukavaa työviikkoa kaikille!



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Piia olisin kiinostunut noista bikisusta kuka on tehnyt...